kotiliesi

28. kesäkuuta 2018

Life of a young chef: Ensimmäinen pastataikina


Kaiken reseptipostailun keskellä ajattelin aloittaa myös uuden postaussarjan, jossa kerron elämäni uusista tuulista, haasteista, suunnitelmista ja ennen kaikkea uusista taidoista, joiden äärelle olen löytänyt. Moni teistä ei varmaan tiedäkään (toisin sanoen ei kukaan), että olen juuri valmistunut kokiksi perustutkinnoltaan (mutta kuten kaikki alalla olevat tietävät: tältä alalta ei valmistu koskaan, sillä löytyyhän aina se uusi resepti, uusi taito ja uusi ravintola, jossa et ole käynyt koskaan.)

Niin, luulisi tässä mielen pysyvän virkeänä - ainakin jos muistaa uudistua, ei pysy vanhassa ja jo opitussa ja kokeilee rohkeasti kaikkea uutta. Itse asiassa tein eilen elämäni ensimmäistä kertaa pastataikinaa, jonka valmistuttua hieman petyin. Tässäkö se oli? Näinkö helppoa se oli, mietin, kelmutin taikinan ja laitoin sen vetäytymään yön yli jääkaappiin. Odotin ilmeisesti taikinan veivaamisen olevan jotakin rakettitiedettä, mutta käytännössä se ei eronnut hirveästi pizzataikinan tai muun teosta. Lopputulos oli rakenteeltaan erilainen, sen huomasi mutta muutoin taikinanteossa ei ollut sen ihmeempiä. 

Itse en käyttänyt lainkaan kananmunia, vaan vain vettä (mikä oli minulle tosin yllätys, koska olin kuvitellut, että kananmunat ovat välttämättömyys). Koska reseptissä luki, että jompikumpi riittää, päätin käyttää vain vettä. Kumpikohan on sitten raaka-aineeltaan ja lopputulokseltaan parempaa? Vastauksen tietäisi varmasti joku italiainen mestari-pastataikinan veivaaja. Voi olla, että joudun selvittämään asian vielä. 

Ensimmäinen pastataikina tosiaan odottaa kelmutettuna jääkaapissa, ja päätin illalla töistä kotiin päästyäni siivuuttaa sen veitsellä (koska minulla ei ehkä ole aikaa ja hermoja enää kello kymmenen jälkeen perehtyä pastakoneen käyttöön. Luulen, että se pastakone on tässä hommassa se todellinen haaste.) Päätinkin käyttää ensimmäisen pastataikinan parsa-mantelipastaan. 

27. kesäkuuta 2018

Suklainen juustokakku Ameriikasta


En aikaisemmin välittänyt kakuista, kunnes löysin kakkujen valtavan maailman. Lapsuudessani kaikilla synttäreillä oli aina täytekakkuja, kermallakuorutettuja ja mansikkahillolla täytettyjä. Kokkikoulun aloitettuani vietin paljon aikaa googletellen ja etsien erilaisia reseptejä ja löysin juustokakut. Niin helppoja, yksinkertaisia ja taivaallisen hyviä! Täytekakkufanien kannattaisi laajentaa myös maailmankuvaansa, koska se voisi antaa uusia ideoita myös täytekakkujen ideointiin. 

Tästä kakusta löytyy minttu-dominokeksipohja, ja taivaallinen suklaatuorejuusto- ja kermatäyte. Koska rakastan suklaata, oli tämä varsinainen makuhermoja kutkuttava ihanuus! 

Käyttämäni resepti löytyy Valion sivuilta nimellä Amerikkalainen suklaa-juustokakku. Itse käytin huomattavasti enemmän kahvia (kuumensin aamulla keittämääni kahvia mikrossa kiehumispisteeseen asti. Vahingossa olin lorauttanut kahvikupposeen jopa puolisen desiä tavaraa). Säikähtäneenä tajusin, että näin ollen liivatteen määrääkin tulee lisätä, jotta saan täydellisesti hyytyneen kakun. Silmämääräisesti laitoin siis liivatejauhetta lisää turpoamaan, ja onnekseni arvioin homman oikein, sillä kakku oli kuin olikin hyytynyt nelisen tuntia myöhemmin. Vinkkini leipomisen suhteen onkin: älä sooloile, vaan noudata reseptiä tarkalleen jos haluat onnistua. Tällä kertaa minulla oli kuitenkin tuuria, eikä minun tarvinnut tyytyä löllöön hyytymättömään mössöön, joka sekin olisi varmasti kyllä tehnyt kauppansa. Onhan se maku kuitenkin tärkein, vaikka peräänkuulutan myös esteettisyyden ja täydellisen tekstuurin perään. 

Kuka on kuullut Fazerin järjestämästä Marianne-kesäleipuri kilpailusta? Tästä olisikin hyvä lähteä kehittämään jonkinasteista variaatiota Marianne-karkeilla höystettynä...

VINKKI Liivatejauhe tulee edullisemmaksi kuin liivatelehdet (1 tl liivatejauhetta vastaa 2 liivatelehteä.) En ole tosin tutkinut sen tarkemmin, onko lopputuloksessa ja hyytymisessä suurempia eroja. Yhdessäkään ammattikeittiössä en ole liivatejauhetta nähnyt, että liekö tähän sitten joku fiksumpikin syy. 


18. kesäkuuta 2018

Kasvissosekeitto ja inkivääri resepti: Porkkana inkiväärikeitto


Löysin kaappieni kätköstä inkivääriä, porkkanaa ja perunaa. Jotta ne eivät pääsisi menemään vanhoiksi, päätin taikoa raaka-aineista kesäisen värisen porkkana-inkiväärikeiton. Koristeluun käytin basilikaöljyä ja pinaattia (josta aattelin tehdä myös raviolien täytettä. Mutta lisää tuonnempana.) Ripottelin päälle myös auringonkukansiemeniä, jotka voit paahtaa tai jättää paahtamatta. It's up to you. Itse jätin paahtamisen väliin, ja siemenet toimivat keiton kanssa 'raakanakin' vallan mainiosti. Mainittakoon että kyseessä on oma reseptini, jonka tosiaan kehittelin jääkaappini sisällön pohjalta. Jotakin hyötyä kokkikoulustakin kaiketi on ollut. 

RAAKA-AINEET

500 grammaa porkkanaa
3 kpl perunoita 
120 grammaa smetanaa
noin 1 litra vettä 
1 kasvisliemikuutio 
1 kokonainen inkivääri (noin 30-50 grammaa)

Koristeeksi basilikaöljyä, auringonkukansiemeniä ja pinaattia. 

1. Keitä porkkanat ja perunat kypsiksi kasvisliemivedessä. Lisää inkivääri. 

2. Lopuksi lisää smetana, sekoita hyvin. 

3. Mausta suolalla. 

4. Blendaa tai soseuta sauvasekoittimella, ja tarkista maku. 

SUOSITTELEN(KO)? 

Mielestäni keitto oli virkistävä ja kesänalkuun loistavasti sopiva. Toimii niin alku- kuin pääruokanakin. Olin aikaisemmin viikolla käynyt ostamassa valkoviinipullon (puolikuivaa ranskalaista - mitään muuta en oikeastaan juokkaan) Domaine Zinck Riesling Prestigeä, joka toimi mielestäni keiton kanssa erinomaisen hyvin. En ollut suunnitellut viini- ja ruokavalintojani sen kummemmin - ne vain sattuivat käymään hyvin yksiin. Viinimaa kirjoittaakin: ''Viiniä yhdistetään milloin ranskalaiseen, milloin vaikkapa thaimaalaiseen keittiöön.'' 

Mielestäni resepti ansaitsee 5 sydäntä. 



15. kesäkuuta 2018

Gordon Ramsay -resepti: Lihapullat tomaattikastikkeella


Koska kirjahyllyssäni on useampikin Gordon Ramsayn ruokakirja, löytyy blogistani väistämättäkin mestarikokin reseptejä, joita tykkään testailla. Yksityiskohtaisempi resepti löytyy Gordonin teoksesta  Gordon Ramsayn parhaat nimellä Gordonin italialaiset lihapullat. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin säilyketomaatteja (ihmettelin sitä, koska se ei todellakaan kuulu Ramsayn ideologiaan). Itse käytin tuoreita tomaatteja, jotka kuutioin ja heitin kastikepohjan joukkoon. Jätin myös reseptissä mainitut leivänmurut, oliivit ja valkosipulit pois ja salottisipulin korvasin normaalilla sipulilla.


TOMAATTIKASTIKE

1 rkl oliiviöljy
2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
1/2 chili
loraus valkoviiniä
2 x 400 grammaa säilöttyjä tomaatteja
basilikaa, tuoretta 
2 rkl oliiveita 
1 rkl oreganoa 
suola 
pippuri

1. Kuumenna oliiviöljyä ja kypsennä sipuleita ja chiliä miedolla lämmöllä pehmeäksi 2-3 minuutin ajan. 

2. Lisää joukkoon loraus valkoviinuä, tomaatit, basilika sekä suola ja pippuri. 

3. Lisää lopuksi oliivit, mikäli käytät niitä ja anna kiehua hiljalleen noin 5-10 min. kunnes seos sakenee. 

4. Valmistele lihapullat. 

LIHAPULLAT

3 rkl hienoksijauhettua vaalean leivän muruja
200 grammaa naudan jauhelihaa
200 grammaa sianjauhelihaa
2 valkosipulin kynttä 
1/2 nippu persiljaa 
2 rkl parmesaania
suola
pippuri
jauhoa lihapullien jauhottamiseen
2 rkl oliiviöljyä 

1. Liota leivänmurut maidossa ja laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. 

2. Valmistele lihapullat: Purista leivänmuruista liika maito pois, ja sekoita kaikki aineet mausteineen hyvin sekaisin. 

3. Pyörittele valmiit pallot jauhoissa, ja kuumenna öljy pannulla. 

4. Paista kaunis ruskea pinta niihin, ja kypsennä loppuun tomaattikastikkeen kera uunissa noin 10 minuuttia. 

5. Tarjoile pastan tai riisin kanssa (itse söin niitä ihan sellaisenaan - toimi niinkin, tai esim. lohkoperunoitten kanssa.) 

SUOSITTELEN(KO)?

Ehdottomasti, voittaa mennen tullen kaupan valmiit lihapullat. Löysin kaupasta (olisikohan ollut HK:n?) valmista nauta-sikajauhelijaa, joten minun ei tarvinnut edes ostaa kahta eri jauhelihaa. Yleensä käytän vain jompaakumpaa jauhelihaa, mutta maullisesti eron kyllä huomasi, kun käytti molempia ja mielestäni lopputulos oli niin parempi. Nopeaa, helppoa ja edullista mutta silti tyylikästä ruokaa, joka eroaa siitä, mihin me suomalaiset olemme tottuneet. Mielestäni resepti ansaitsee neljä sydäntä. 

<3 <3 <3 <3 



26. maaliskuuta 2018

Karamellisoitu banaani jälkiruoka kera mustikoiden ja vispikerman


Olen jo pidemmän aikaa miettinyt karamellisoinnin kokeilemista, ja päätin tehdä sen tänään. Sovelsin soppa365.fi:n ruokaohjetta. Jätin kuitenkin kookoshiutaleet pois, ja korvasin fariinisokerin ruokokidesokerilla. Silläkin se onnistui loistavasti, ja ainakin lopputulos oli maistuva ja hyvin makea!    Alla näet käyttämäni ohjeen.

RAAKA-AINEET


3 rkl ruokokidesokeria
50 g margariinia
2 isoa banaania


Lisäksi tarjoiluun esimerkiksi mustikoita ja kermavaahtoa. 

1. Sulatin voin ja lisäsin sokerin siihen. 

2. Pidin seoksen miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes seos oli kinuskimaista. 

3. Lisäsin puolitetut banaanit seokseen, käänsin ne kertaalleen kunnes ne olivat peittyneet kauttaaltaan sokeri-voiseokseen.


SUOSITTELEN(KO)?


Ehdottomasti. Tässä oli hyvin nopea, mutta samalla elegantti ja hieman gourmeempi jälkiruoka-annos tavalliseen arkipäivään. Tällä kelpasi kyllä kruunata alkuviikko ja vapaapäivä, koska kaikista parhaiten rentoudun juuri uusilla ideoilla, mauilla ja hyvällä ruokakokonaisuudella. 

Kermaan ei kannata lisätä sokeria hirveästi, ettei jälkiruosta tule liian makeaa. Tästä saa nopeasti ja helposti lievennystä makean nälkään! Mielestäni annos ansaitsee peräti viisi sydäntä.

4. maaliskuuta 2018

Pientä eksoottisuutta arkeen: Tyrnikiisseli


Blogini on ollut taas hiljaiselossa. Kokeilin tätä reseptiä itse asiassa jo vähän aikaa sitten, ja se löytyy kokonaisuudessaan Kotikokki.netistä. Mielestäni lopputulos oli onnistunut, ja kirpeän raikas. Keksin kokeilla reseptiä, koska pakastimesta sattui marjoja löytymään sekä mieleni teki jotakin kirpeän raikasta ja hienostunutta, muttei liian makeaa. Jokun sulkaakastike olisi kruunannut lopputuloksen varmasti. Kuka ei olisi perso suklaalle? 

Perunajauhojen sijasta käytin maissitärkkelystä, koska kuiva-ainekaapeista ei perunajauhoja sattunut löytymään. 

Lapset eivät tosin innostuneet tästä ideasta, mutta vanhempiin suihin kiisseli kyllä hävisi. Tämä oli arkeen tavallista eksoottisempi valinta, mutta onnistunut sellainen. Mielestäni resepti ansaitsee kolme sydäntä. 

29. tammikuuta 2018

Raikas perunasalaatti


Pikkuveljeni halusi eräs päivä keitettyjä nakkeja, josta inspiroituneena keksin tehdä perunasalaattia. Se oli raikas vaihtoehto, koska yleensä sitä tulee vain tehtyä perinteisiä vihreitä salaatteja. Raaka-aineina käytin niitä, joita jääkaapista satuin löytämään. 

RAAKA-AINEET


4 perunaa 
1/4 purjo 
1 kirpeähkö omena 
puolikkaan sitruunan mehu 
noin 2 dl turkkilaista jogurttia 
loraus vispikermaa 
loraus sinappia 
mustapippuria ja suolaa 
suolakurkkuja

1. Kuorin perunat, ja laitoin ne kiehumaan. 

2. Perunoiden kiehumisen ajan valmistelin salaatin muut raaka-aineet: Kuorin omenan ja kuutioin sen, puolitin sitruunan ja poistin siemenet; kuutioin suolakurkun; puolitin purjon, pesin sen huolellisesti ja leikkasin siitä pientä palaa sekä varasin muutkin raaka-aineet työpisteelleni. 

3. Perunoiden kypsyttyä annoin niiden jäähtyä hetken, minkä jälkeen kuutioin nekin. Yhdistin ne omenan, suolakurkkujen sekä purjon joukkoon.  

4. Lisäsin perunan, purjon ja omenan joukkoon jogurtin ja vispikerman sekä heitin mausteet perään. 

5. Maistoin lopputulosta, ja lisäsin tarvittaessa mausteita. 

SUOSITTELEN(KO)?


Ehdottomasti. Voittaa mennen tullen kauppojen salaatit. Sekä pikkuveljeni, kuin myös pikkusiskoni tykkäsivät lopputuloksesta, kun pyysin heidän mielipidettään salaatin mausta, vaikka ensin sanoivat, etteivät tykkää perunasalaatista. Mistäköhän minulle on joskus tullut sellainen mielikuva, että itse perunasalaatin teko olisi vaikeaa ja aikaavievää? Pääsinpä taas yhdestä uskomuksesta/ennakkoluulosta eroon. 

Huomionarvoista on, että maku paranee aina seuraavaan päivään. Itse ainakin huomasin tällaisen seikan. Mielestäni salaatti ansaitsee neljä sydäntä. 

Ruokamatkalla Tallinnassa: Vanha Kaupunki

Olde Hansassa tarjoiltu punaviinipohjainen aperatiivi. Maultaan hieman kitkerä ja marjainen. Aivan kuin Harry Potterista Olimme...