kotiliesi

31. lokakuuta 2017

Ruokamatkalla Tallinnassa: Vanha Kaupunki Osa 1




Olde Hansassa tarjoiltu punaviinipohjainen aperatiivi. Maultaan hieman kitkerä ja marjainen.


Aivan kuin Harry Potterista


Olimme tosiaan perheeni kanssa 22.-24.10 Tallinnassa, jossa söimme, söimme ja taas kerran söimme. Tallinnan Vanhan kaupungin (ja myös muun keskustan) täyttivät erilaiset ruokapaikat. Niitä ei siis tarvinnut hakemalla hakea. Itse kyllä tykkäsin eniten Vanhasta kaupungista ja sen tarjonnasta. Se oli kuin olisi astunut eri aikaan, eikä miljöö tuntunut laisinkaan samalta kuin muu kaupunki. Samalla kun kuljimme Vanhan kaupungin katuja, kirjoitin päässäni suurin piirtein kirjaa. Niin inspiroiva ympäristö se oli! Olin myös vakuuttunut, että J.K Rowling oli vieraillut siellä myös (ja kirjoittanut ehkä Harry Potterin kokemuksistaan). 



Tuollaisella me köröttelimme Vanhaan kaupunkiin Tallinnan merimuseosta. Mieleen tuli ihan Harry Potter ja Tylypahkan pikajuna. 

Puhumattakaan Toompean linnasta,jonka sisäpihalla näimme mustat, huppupäiset kasvottomat patsasritarit. Harmittelen nyt sitä, etten ottanut kuvia niistä; näin olisitte ehkä tajunneet tarkoittamani pointin paremmin. Googlen kuvahaustakaan en äkkiseltään kuvia niistä löytänyt. Mikäköhän olisi ollut oikea hakusana? 

No, muistele ankeuttajan kuva mieleesi. Mielestäni ne näyttivät siltä. Myös bussikuski, jonka kyydissä olimme, muistutti Harry Potterista. Se kyyti oli nimittäin vauhdikas, että pienempiä (siis pikkusiskoani- ja veljeäni) hirvitti. Pikkuveljeni vielä sanoi, että hän ei ''hullun bussikuskin kyytiin enää lähde''. Bussikuski ei myöskään ollut mikään maailman ystävällisin, mutta päästi kuitenkin meidät ilmaiseksi kyytiin. Elämysmatkailua todella :D Katso video alta, niin ymmärrät pointtini, mikäli et muista tarkoittamaani kohtausta Potterista. 




Tarinat ravintoloiden taustalla 



Mutta nyt jos päästäisiin vihdoinkin itse siihen asiaan eli ravintoloihin. Ja niitä todella olikin pitkin Vanhan kaupungin katuja. Tarvitsisi varmaan kuukauden reissun, että kaikissa ehtisi käydä syömässä. Alla näet kuvia ravintoloista, joissa emme kuitenkaan käyneet syömässä asti. 






Ja sitten... 


Isäni sanoi, että tuo ei oikein sovi joukkoon. Täytynee olla samaa mieltä, mutta ikuisena kantrimusiikki-fanina, täytyi ravintola tallentaa kuvana. Olisin kyllä voinut käydä syömässäkin tuolla, mutta... No, ehkä joku toinen kerta. 

Mielestäni yhteistä kaikille ravintoloille oli se, että niihin liittyi jokin tarina. Pelkästään se ruoka ei ollut pääosassa. Ja koska tarjontaa on paljon, täytyy markkinointiakin ilmeisesti hoitaa toisin. Esimerkiksi monen ravintolan kohdalla oli ihminen houkuttelemassa asiakkaita ja kertomassa ruokalistan sisältöä. Myös menut oli laitettu ravintolan ulkopuolelle, mikä olisi siistiä kyllä Suomessakin. Toki ne löytyvät melkein poikkeuksetta netistä, mutta turistien ja spontaaniruokailun- ja matkailun kannalta se olisi aivan loistavaa. Tällöin turistien ei tarvitsi suunnitella matkaansa etukäteen tutustumalla paikan ravintoloihin, mikä osaltaan voisi vähentää matkustuksen mukanaan tuomaa stressiä. 

En nyt tiedä, miten tällainen tapa on rantautunut Suomen isompien paikkakuntien ravintoloihin, koska asun itse pienemmällä paikkakunnalla. Täällä ei ole ainakaan merkkejä moisesta, mutta ei ehkä tarvettakaan ainakaan ympäri vuoden, kun ihmisiä on niin paljon vähemmän.

Mutta se ensimmäinen ravintola, johon sitten päädyimme syömään, oli... 



OLDE HANSA:

keskiaikainen ravintola, jonka yhteydessä toimi myös kauppa, josta olisi voinut ostaa esimerkiksi jonkun matkamuiston. 



Ravintolan yksi sisäänkäynneistä. 


Ravintolan teema oli huomioitu käytännössä kaikessa; henkilökunnassa, ruokalistassa, sisustuksessa, astioissa sekä valaistuksessa. Paikka oli nimittäin täysin valaistu pelkillä kynttilöillä. Tämän voit huomata postauksen ensimmäisestä kuvasta, joka (ihme kyllä) onnistui jokseenkin hyvin. Suomessa tällaisen liikeidean toteuttaminen olisi jokseenkin varmaan mahdotonta; saattaisi Suomen turvallisuusviranomaiset nostaa haloon. Kyllä se minuakin hieman jännitti olla miljoonien kynttilöiden ympäröimänä varsinkin puukalustusten keskellä. Mutta huh, mitään ei meidän ruokailun aikana kaatunut. Koko henkilökunta oli myöskin pukeutunut keskiajan vaatetukseen. Tunnelma oli todella hieno! 

Ravintola oli melkein täynnä. Mutta kiireettömänä ja lomamatkalla olleena ruoan odottaminen ei liiemmin haitannut. Myös tarjoilija oli todella ystävällinen, ja palveli meitä suomeksi vaikkei kieli meinannut sujua. 



Suomalaiset matkailijatkin oli huomioitu lähes jokaisessa paikassa suomenkielisellä ruokalistalla. Tai no jos ei, niin englanninkielinen menu oli ainakin saatavilla. Myös moni asiakaspalvelija puhui suomea. Toisin sanoen hyvin helppo turistikohde suomalaisen matkailijan näkökulmasta. 


Keskiaikaisuus näkyi myös ravintolan hygieniatiloissa.

Ja myös siinä sisustuksessa... 



Olde Hansa oli kokemisen arvoinen, ja ruoka maittavaa. Suosittelen sitä ehdottomasti, jos olet Tallinnaan päin menossa. Se oli jotakin erilaista, mitä ei joka paikassa pääse kokemaan. :) 












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni kommentilla!

Ruokamatkalla Tallinnassa: Vanha Kaupunki Osa 1

Olde Hansassa tarjoiltu punaviinipohjainen aperatiivi. Maultaan hieman kitkerä ja marjainen. Aivan kuin Harry Potterista Olimme...