kotiliesi

31. elokuuta 2017

Sateisen syyspäivän lohturuokaa


Suurista torjuntayrityksistä huolimatta viimein se flunssa iski minuunkin. Onneksi en kuitenkaan vielä aamupäivästä ollut niin vuoteenomana, etten olisi pystynyt tekemään itselleni erinomaista sapuskaa - juuri sellaista, joka sopii niin syksyiseen sadepäivään kuin myös tilanteeseen, kun et tunne oloasi maailman hehkeimmäksi. 

Väsäsin siis itselleni tänään maapähkinäkeittoa sekä mustaherukkamehua. Jälkimmäistä varten minun täytyi vartavasten käydä ostamassa pakastemustaherukoita. Se ei ehkä ollut niin järin fiksua, kun sää oli viimainen ja sateinen. Mutta se matka nyt hoitui käytännössä samalla reissulla, kun kävin hakemassa sairaslomatodistuksen.

Täytyy muuten todeta, että onnekseni tein tuon pienen mutkan - oli sen verran hyvää mehua, että... Tuon kokemuksen jälkeen tuskin pystyn edes kaupan teollisia litkuja juomaan. Varsinkin kun mehun valmistus oli ehkä maailman yksinkertaisinta, eikä se vienyt aikaakaan kuin alle puolisen tuntia. 

Mietinkin, että mitäköhän mehuja se mummu aina keitteli, kun sillä oli tuntitolkulla ne kattilat liedellä. Tällainen muistikuva minulle on lapsuudestani jäänyt... 

MUTTA NIIN... SE MUSTAHERUKKAMEHU

Johon käytin... 


400 grammaa ylläolevia kotimaisia mustaherukoita. Muistaakseni maksoi 1,15 euroa /ps, eli ei mitenkään kallista, eihän? Mietinkin, että paljonkohan sitä säästäisi jos alkaisi tekemään kaikki mehutkin itse? Laitetaanpa mietintään... 

Lisäksi tarvitsin hieman sokeria ja vettä. Mitään mittoja en käyttänyt, vaan annoin mennä aikalailla aistinvaraisesti koko homman. En sentään ihan sokkona ajanut, vaan suunta-antavana reseptinä käytin Kotilieden reseptiä keitetystä mustaherukkamehusta

Ensin siis sulatin mustaherukat kattilassa, painelin niitä kasaan ja lisäsin noin 2 dl vettä. Keitin niitä noin kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen siivilöin ne kulhoon. Painelin niitä kyllä kauhalla, että herukoitten mehu irtoaisi paremmin (vaikka Kotilieden reseptissä kehotettiinkin muuta). Sitten kun olin saanut kaiken tarvittavan nesteen valutettua kulhoon, maistelin, lisäilin vettä ja sokeria ja maistelin, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen. Maailman yksinkertaisinta, eikö? 

Tämä ansaitsee mielestäni neljä sydäntä. 

                                                ♥♥♥♥


LISÄKSI MAAPÄHKINÄKEITTOA SAIRASPÄIVÄN KUNNIAKSI



Tässäkin yksinkertainen ja maittava resepti, joka löytyy Soppa365-sivulta. Tässä nyt ei sinänsä mitään ihmeellistä ollut, tein juuri niinkuin reseptissä sanottiin. Lehtikaalin määrän puolitin kuitenkin noin puoleen. Jos olisin ollut enemmän sielunvoimissani, olisin voinut leipasta kylkiäisiksi tuoretta leipää (se olisi sopinut keiton kanssa varmasti kuin nenä päähän!). 

Keitosta tuli kaikinpuolin ihan maittava, mutta en tiedä ottaisinko sitä bravuuriruokiini tai jaksaisinko ruokaa toiste tehdä. Makunsa puolesta ansaitsee se kuitenkin kolme sydäntä. 

                                                 ♥♥♥




30. elokuuta 2017

Lehtipihvi peruna- ja sipulisuikaleiden sekä kasvisten kera


Kokeilin ensimmäistä kertaa Snellmanin maatiaspossun lehtipihvejä. Paistoin ne curry-voissa. Lisäsin pannulle ensin voin, annoin sen sulaa pannulle ja sitten lisäsin curryn, jonka annoin kuullottua hetken. Lopuksi lisäsin pihvit pannulle, ja maustoin ne molemmin puolin mustapippurilla ja suolalla. 

Pihvien paistuessa tein lisäkkeen, johon käytin Kotimaisen peruna-sipulisuikale pakastetta sekä Pirkka wokkivihanneksia. Saadaksesi ruokaan aimo annoksen tuoreutta, kannattaa tietysti käyttää tuoreita raaka-aineita. Tällöin tietysti ruoan tekeminen vaatii oman aikansa; pakastevihanneksia käyttämällä ruokaan meni alle kymmenisen minuuttia. 

Paistoin pihvejä ehkä turhan kauan - pakkauksen mukaan ne olisivat kypsyneet jo neljässä minuutissa. Tästä viisastuneena ajauduin Googlen ihmeelliseen maailmaan, ja löysin Hans Välimäen vinkit lehtipihvien paistamiseen. Välimäen mukaan pihvi olisi voinut jäädä hieman pinkiksi sisältä, mitä juuri yritin välttää. Näin ollen pihveistäni ehkä tulikin hieman ylikypsiä. Mutta oppia ikä kaikki :) 

Peruna- ja sipulisuikaleet sekä kasvikset maustoin riisietikalla sekä suolalla ja pippurilla. 

Hyvän lisän ruokaan toi tuore persilja ja chilikastike. Suosittelen. Maukasta ja nopeaa ruokaa kiireiseen arkeen. Tämä ruoka ansaitsee mielestäni neljä sydäntä. Olisi ollut viiden sydämen arvoinen, mikäli pihvin kypsyys olisi ollut täydellinen sekä kasvikset olisivat olleet tuoreita. 

♥♥♥♥


28. elokuuta 2017

Kirpparilöytö: Jamie Oliver - Alastoman kokin paluu


Haluatko oppia tekemään ruokaa kuin huippukokki? Jos vastauksesi on kyllä, niin silloin kannattaa opetella ajattelemaan niin kuin huippukokki. Mutta miten tämä tapahtuu? No, esimerkiksi lukemalla huippukokkien ruokakirjoja. 

Tämä teos sattui viikonloppuna sattumoisin kirpparilla silmään, ja olihan se pakko ostaa. Kun sen sai vielä niin halvallakin. 4 euroa ei nyt lompakossa tunnu; varsinkin kun vastineeksi siitä saa rutkasti uutta tietoa, ideoita ja no... reseptejä. 


Älä kuitenkaan säikähdä sanaa huippukokki; äläkä varsinkaan kuvittele Gordon Ramsayta huutamaan korvan juureen. Jamie Oliverin sanoin: ''Tämä kirja ei kerro ravintolaruoasta. Kirjoitin tämän sellaisille tavallisille ihmisille, jotka haluavat tehdä simppelit, arkipäiväiset ruoat uusiksi''. Jos siis haluat syödä hyvin, mutta ilman turhaa pröystäilyä, antaa tämä teos loistavan mahdollisuuden siihen. 


Olen huomannut, että monessa ruokakirjassa, joita viime aikoina olen selannut, on oma ehdotuksensa sille, mitä raaka-aineita olisi hyvä olla aina käden ulottuvilla. Tämäkään teos ei ollut poikkeus. Voisinkin joskus vertailla ruokakirjojani ja sitä, mitä ne ehdottavat kaappien kätköihin. Voisin siinä sivussa ehkä itsekin kunnostautua oman maustehyllyn ja kuivavaraston suhteen. 


Kirjassaan Jamie kertoo myös tuoreiden yrttien kasvatuksesta. (Mikä onnistuu kuulemma omalla parvekkeellakin) Itse innostuin ajatuksesta, kunnes tajusin että tässä asiassa taitaa kuitenkin Suomen talvi tulla vastaan. 

Hmm... Se kesä kun meni jo. 


Kuten ylläolevasta kuvasta voit nähdä, reseptit on jaettu vieläpä loogiseen järjestykseen. Etsimäsi on silloin helppo löytää... Tai olla löytämättä. Myös kirjan lopussa oleva hakemisto helpottaa etsimistä. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan näitä reseptejä. Niitä tullaan varmasti näkemään myös tässä blogissa!

17. elokuuta 2017

Reseptitaivaan Kana-curry salaatti


Tarkka resepti löytyy siis Reseptitaivaan sivuilta. Koska noudatin reseptiä melko tarkkaan, en nyt sitä ryhdy tähän sen tarkemmin erittelemään. 


Ainut eroavaisuus alkuperäiseen reseptiin oli se, että käytin grillatun broilerinrinnan sijaan Atrian maustamattomia broilerin fileesuikaleita. Nämä tietysti paistoin pannulla öljyssä murean kypsiksi samalla kun pistin suolatun makaroniveden kiehumaan. Lisäksi käytin pennepastaa, vaikka alkuperäisessä reseptissä on käytetty tavallista. Mielestäni se on aivan sama, kumpaa makaronia käyttää; makuunhan se ei vaikuta, mutta esteettisesti mielestäni pennepasta näyttää tyylikkäämmältä.

Ruoka-annoksen koristeluun käytin tuoretta persiljaa ja ruohosipulia. Kuulostaa hyvältä, eikö?

SUOSITTELEN(KO)?

Vastaukseni on: Ehdottomasti kyllä. Kuka ei rakastaisi kanasalaattia? Varsinkin sellaista, jossa on currylla maustettu majoneesi-kermaviilikastike. Reseptissä luki 1-4 rkl currya (minä laitoin vain yhden ruokalusikallisen), joten minun majoneesini jäi aavistuksen hieman laimeaksi. Kaksi ruokalusikallista olisi saanut salaattiin ehkä sen viimeisen silauksen, jota jäin kaipaamaan.

Kyseessä on siinäkin mielessä hyvä ruoka, että se käy niin alkuruuaksi, välipalaksi kuin myös iltapalaksi. Miksei myös lisäkkeenä, tai ihan pääruokanakin?  Lisäksi se antaa luovuudelle tilaa: voithan laittaa siihen esimerkiksi vihanneksista mitä vain haluat. Voisin siis sanoa, että kyseessä on siis niin kokin kuin myös syöjän unelma.

Mielestäni ruoka ansaitsee neljä sydäntä.

♥♥♥♥








16. elokuuta 2017

Paistettu kananmuna vs. munakas


Heräsin tällä viikolla tunteeseen, että mitä ihmettä olen tehnyt kaikki nämä vuodet. Siis kananmunan käytön suhteen. Paistoin nimittäin ensimmäistä kertaa kananmunan niin kuin kuvasta näkyy - niin kuin se oikeaoppisesti ilmeisesti täytyisi tehdäkin. Samalla mietin, että minkä ihmeen takia olen pilannut kananmunan parhaimman osan sekoittamalla sen valkuaisen joukkoon. Tästä ei nimittäin kananmuna enää parane: tarvitset vain hieman suolaa, mustapippuria ja noin minuutin paistoajan ja avot. Eli pointtini on nyt se, että tämä voittaa munakkaat, joita olen vuosien saatossa tehnyt, sata-nolla.

Tänä aamuna herätessäni silmääni sattui Annan nettisivujen kirjoittama juttu, jossa on ohjeet kolmelletoista mehukkaalle ja herkulliselle munakkaalle. Liekö nämä vinkit saisivat pääni kääntymään? Uskallan vahvasti epäillä, sillä tässä on (kyllä: kaikessa yksinkertaisuudessaan) mielestäni resepti, joka ansaitsee peräti sen viisi sydäntä. Ja se on ainoastaan juoksevan keltuaisen ansiota, joka tunnetusti munakkaassa pilataan.

Tässä oli se: ruoka, joka ansaitsee mielestäni ne viisi sydäntä.



                                                           

♥♥♥♥♥





15. elokuuta 2017

Paahdettua munakoisoa ja tomaattia basilikavinegreten ja persiljakastikkeen kera


Lisukkeena rucola-ruohosipuliseosta, johon päälle kaadoin hieman basilikavinegretteä. Tomaatit maustoin oreganolla. Munakoisojen päällä voit nähdä persiljakastikkeen, joka olisi alkuperäisen ohjeen mukaan kuulunut soseuttaa blenderissä.

RESEPTIN MODIFIOINTIA PARHAIMMILLAAN

Minusta on tullut sen  verran outo (vai normaali?) kokki, että oli resepti mikä tahansa, harvoin sitä kuitenkaan täysin täsmällisesti noudatan. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Alkuperäinen resepti, jota lähdin testaamaan kulkee nimellä ''Grillattu munakoiso ja vihreä basilikakastike'' (Hay 2000, 67)


Lopputulema oli, että muuttelin reseptiä aika runsaallakin kädellä. Koska en omista grilliä, täytyi minun paahtaa munakoisot ja tomaatit yksinkertaisesti uunissa 200:ssa asteessa. Alkuperäisen reseptin mukaan olisi kasvisten päälle myös täytynyt laittaa tämä basilikakastike ennen grillausvaihetta. Minä kuitenkin tomerana tyttönä laitoin tämän kastikkeen munakoisojen päälle vasta paahtamisen jälkeen. Lisäksi tekemääni kastiketta kutsuisin ennemminkin persiljakastikkeeksi; olihan siinä kuitenkin persiljaa runsaasti enemmän kuin basilikaa. Löysin kuitenkin aikaisemmin tällä viikolla tekemäni basilikavinegreten, jolla pyrin pysymään edes hitusen alkuperäisen reseptin luojan jäljillä. 

Vasemmalla basilikavinegrette, oikealla persiljakastike. 

Ennen kasvisten paahtamista tein öljyseoksen, jota sivelin pullasudilla kasvisten päälle. Seokseen laitoin rapsiöljyä, hieman oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Oliiviöljyn kanssa kannattaa olla varovainen; ethän halua laittaa sitä liikaa - vaikuttaa makuun suuresti. 

ALKUPERÄINEN RESEPTI, OLKAA HYVÄ!

                     Grillattu munakoiso ja vihreä basilikakastike  (4 annosta)

2 munakoisoa halkaistuna 

3 tomaattia halkaistuna 

Basilikakastike

1 dl sileälehtistä persiljaa silppuna

1,5 dl silputtua basilikaa

2 valkosipulinkynttä viipaloituna

1 rk dijonsinappia

3 rkl kapriksia

0,5 dl oliiviöljyä 

2 rkl sitruunamehua 


1. Leikkaa munakoisojen ja tomaattien pintaan syviä viiltoja veitsellä ja nosta uunipellille. 
2. Valmista basilikakastike: hienonna persilja, basilika, valkosipuli, sinappi ja kaprikset monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa. 
3. Lisää oliiviöljy ja sitruunamehu, ja sekoita kunnes tasaista.
4. Levitä kastike munakoisojen ja tomaattien päälle.  
5. Aseta kuumennettuun grilliin ja kypsennä 5 min. tai kunnes munakoisot ovat kypsiä. 
6. Tarjoa grillattujen ohutrieskojen ja voimakkaanmakuisen vuohenjuuston kera. 

SUOSITTELEN(KO?)

Mielestäni lopputulos oli kasvisruuaksi erinomainen - joku juusto (esimerkiksi mozzarella) olisi ehkä tuonut ruokaan vielä oman lisänsä. Oma versioni oli ehkä turhan laimea pääruoaksi; alkuruokana saattaisi olla mitä mainioin. Donna Hay oli sitä vastoin oman reseptinsä ilmeisesti pääruuaksi ajatellutkin.  Kyllä: resepti oli kokeilemisen arvoinen, vaikka sitä loppujen lopuksi muokkasinkin. Ajatus ja raaka-aineet kuitenkin pysyivät suhteellisen samoina, joten reseptin laatijan idean oli hyvinkin toimiva. Omasta versiosta jäi kuitenkin puuttumaan jotakin: oliko se se rieska, juusto vai molemmat? Tiedä häntä. Ehkä kokeilen seuraavan kerran reseptiä ilman modifiointia, ja saan selvyyden tähän. Annokseni ansaitsee kolme sydäntä. Potentiaalia kyllä on kehittelyyn, ja reseptin paranteluun. 

♥♥♥

Viittä sydäntä etsimässä

Olen pitkään miettinyt ruokablogin perustamista. Ajatus ei kuitenkaan ole oikein saanut tuulta alleen, koska minulta on puuttunut selkeä idea ja tavoite: mitä haluan ruokablogiltani ja mitä haluan sillä tarjota?

Ruokablogeja on perustettu tuhansittain, ja suurin osa keskittyy niistä reseptipostauksiin. Mutta kuinka moni niistä keskittyy syvällisempään respeptin analysointiin: sen osiin pilkkomiseen, muokkaamiseen ja siihen, että jaksaako kyseisen reseptin ruokaa edes valmistaa toistamiseen?

Blogissani pyrin kaikkeen yllämainittuun. Annan myös reseptille sydämiä sen mukaan, kuinka  hyväksi koen kyseisen reseptin.

Motivaattorina minulle on uusien reseptien testaamisessa wow-elämyksen hakeminen. Tämä on mielestäni mahdotonta vanhojen, itselle tuttujen reseptien muodossa. Eiväthän ne voi säväyttää samalla tavalla toisen, ei myöskään sen kolmannen kerran.

Mutta se ensimmäinen kerta: kun on kokeillut jotakin uutta, itselleen vierasta reseptiä, antaa mahdollisuuden kokea ja luoda uutta.


Ennen kaikkea se antaa mahdollisuuden säväyttää. 

Kysymys kuuluukin: Löytyykö sitä, säväyttäjää - viiden sydämen ansaitsemaa reseptiä?

Ruokamatkalla Tallinnassa: Vanha Kaupunki

Olde Hansassa tarjoiltu punaviinipohjainen aperatiivi. Maultaan hieman kitkerä ja marjainen. Aivan kuin Harry Potterista Olimme...